7.11.2020


Kun paistaa, kerätään mustikat. Kun sataa, leivotaan piiras. Kun ei ole pandemiaa, nähdään ihmisiä ja puhutaan suusta suuhun ja matkustetaan. Kun on pandemia, pysytään kotona, pidetään etäisyydet ja osoitetaan sillä toisille rakkaus ja välittäminen. Kun on tyytyväistä, luetaan kirjaa kadottaen ajantaju. Kun ahdistaa, kääritään hihat ja muutetaan olosuhteita.

Syyskuun ensimmäiseen on puolitoista kuukautta aikaa. Toivon, että sinä aikana tapahtuu paljon.

Että näkee punarinnan ainakin kerran vielä sukeltavan villiviiniin. Että huomaa lohikäärmeen muotoisen pilven aamutaivaalla. Että voi riemuita pellavamekon taskuista saumattomana osana elonkehää. Että herää ilman isompia keuhkovaurioita ja monielinvaurioita ja osaa tuntea siitä kiitollisuutta, tyytyväisyyttä ja suoranaista riemua.