Tanssimatto

Waiting Behind the Curtain!, originally uploaded by reportergimmi.

Musta kumi kiiltää. Valo värisee siinä, kertautuu, ei karkaa.

Tanssimatolla piruetista tulee vakaampi kuin parketilla. Hyvästi liukkaat. Punaisen leijunnan takana seisotte te, kaksi jokaisessa välissä, kylkenne liikkuvat, raajojen kidukset. Odotamme musiikkia. Kertaudumme kumilla, sääret venytettyinä ja juoksutettuina. Mitä meistä jää jäljelle? Hengästys, kiirehdintä pois.

Emme kompastu, emme lipsu. Kädet kylkiluilla jättävät hikiset aurat. Katsomo uhkuu pimeää, kumi tuoksuu.

Mutta äänet, ne ovat kaukaiset jo ennen kuin astuu mustan raskaan takaa unesta valon ehdottomuuteen. Kirkkaassa kahdentumisessa jokainen liike luo maailman. Hiukset on lakaistu ilmeiltä. Ei voi piiloutua eikä paeta.

Hyökkäämme yhtäjalkaa sovitulla tahdilla näkymättömille taksitolpille. Pimeään on helppo katsoa vaativasti, äkkiä hymyillä, iskeä jalkaterän sisäsyrjä kumille, heittyä kaarelle. Tanssimaton pintaan sävähtää toinen kaari.

Tahtoisin parketin. Kumilla ei kenkä laula. Ilman lualu nuita ei nukuta. Mustan raskaan välissä seisovat uudet tytöt. Ne tarvitsevat kumin etteivät nivuset revähtäisi.

Me emme sellaisesta välittäisi jos kuulisimme äänet. Emme menisi lattialle kuin koirat, kierisi ja nousisi kuitenkaan. Hyppäisimme kuten ennenkin, pyörisimme valonnopeasti, pysähtyisimme olkavarret vapisten, puikkelehtisimme toistemme aukoista hevosenkengät parkettia säpälöiden. Kuvittele Kiovan yliopiston punaiset pylväät, sellaisina.

Yleisö saisi suonenvedon korvaan, huutaisi tanssimattoa avukseen, matto heitettäisiin parvelta päälle, se tukahduttaisi mustalla kuminhajullaan huudot, kengät kuuluisivat selkeämmin.

Viimeisellä tahdilla kätemme nousevat, ohjaamme kädenläjähdysten liikenteen suoraan ylös ja sivulle, rintakehät avautuvat, liha kohoilee kaikessa tässä punaisessa, hymyilemme maton peittämättömälle katsomolle, kolisemme takahuoneeseen, seuraavat tytöt kiittävät luojaansa kumimatosta pehmeiden päkiöiden alla.

Me emme tunne enää äänten hävittyä.