5.05.2012

Järkevyys

En osaa kuvitella niitä ääniä enkä tuoksuja mutta osaan kuvitella, että pitäisin niistä. Että hengittäisin niitä ja heittäytyisin urheasti, välittämättä öistä. Että meri ja taivas solmiutuisivat yhteen niin tiiviisti, ettei tekisi mieli riisua ikkunoita verhoista. 

Sitten lakkaan kuvittelemasta ja katson käsiäni, jotka ojentavat mummun pellavista kutomaa pyyheliinaa. Hyvästelevät sen niin kuin vain kädet osaavat, koskettaen ja mitään sanomatta. On kuin ei olisi mitään lisättävää.

Tunnisteet: , , , , ,